lauantai 27. lokakuuta 2012

Syksy kiva?



Olipa tänään hieno päivä. Käytiin koiruuksien kanssa metsälenkillä ja oltiin kuin satumetsässä, puut ja sammaleet ja heinänkorret oli niin hienosti huurteisia. Ja mikä oli hienointa, suot on jäätyneet ja nyt pääsee vaikka minne kävelemään. Suosittelen muillekkin kyllä, on vähän niinkuin kun pääsis hangella hiihtämään vähäs minnekkin mutta nyt vielä kävelemällä. Täällä meidän lähellä on niin paljon märkiä paikkoja että kesälläkin saa mennä kumpparit jalassa metsälenkille, siis kun meen muutaman kilometrin päähän tuosta E4:sta johon ei oo niin pitkä matka meiltä. Niin nyt oli ihan erillaista, me like. Ja aurinko oli niin kirkas ja lämmitti jopa. Vähän sellainen avaruustunnelma tuli hiljaisuudessa. 
Siiri jatkaa nirsoiluaan ruuan kanssa. Mutta kananmuna ja raejuusto tekee kauppansa. Täytyy tilata aika sinne ultraan ens viikolla että saa tietää kannattaako sitä lihottaa. Mutta jos pitäis veikata niin luulen että sieltä jotain on tulossa.
Hippu cairnterrieri serkku käväs tänään kylässä, ja nyt on kyllä tylsä kausi. Sen kanssa ei Siiriä nyt yhtään leikitytä. Mutta omineen tai minun kanssa kyllä pallot liikkuu. Se on niin hauska heppu, leikin sen kanssa illalla lattialla. Sillä oli sen "kissapallo" ja sitten jostain teurastetusta pehmolelusta korva, ja kovin oli kallisarvoisen näköiset aarteet. Molemmat yhtä aikaa suussa, no onhan sillä joskus siellä 2,5 "kissapalloa" yhtäaikaa. No kuiteski se on niin täpinöissään pienestäkin ja innostuu kun uhkailen ottaa sen leluja. Tulee lähelle ja on niin jäykkänä ja salamana pois jos olen ottavinani lelua. Ees taas kierros tietsikka huoneeseen ja sitten taas kärkkymään että saatkos kiinni. Välillä sitten kun otetaan vetoleikkiä niin ottaa oravaotteen kädestä etutassuillaan ja tyrkyttää ja tyrkyttää että ota kiinni, ota kiinni. Tuli itsellä mieleen että pysy aina tuollaisena.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Odotusta

Nyt on reilu pari viikkoa mennyt astutuksesta, tietysti kovasti mietityttää että onko Siirillä tulossa penneleitä. Siirillä on normaalia huonompi ruokahalu, monesti jää kupin pohjalle puolet raksuista. Normaalisti Siiri on tosi ahmatti, kyllähän nytkin menee sutjakasti alas muut "makupalat" kuin se ruoka. Esim juusto, kurkkusiivut ja salaatin lehdet viedään melkeinpä vanhus Tootsielta suusta. Aamulla pitää tosi kauan leikkiä palloleikkejä ja käydä ulkona ennen kuin voi käydä katsomassakaan ruokakuppia. Pari kertaa on jopa tullut sellainen vesinen röyhtäisy aamulla. Toinen juttu mikä vaikuittais lisääntyneen on isännän mahan päällä istuminen/makaaminen ja rapsuttelujen vastaanotto. Silmät menee viiruiksi Siirillä noissa nautintahetkissä. Ainahan se on tykännyt olla sylissä, mutta nyt on vielä mukavampaa ilmeisesti. Luulin muuten että olin saanut sen vieroitettua tai että se olis niin aikuistunut että alkaa nukkuun omassa sängyssä tai siis korissa. Koska aika hyvin on ollut siellä muutaman viikon. Mutta nyt trimmauksen jälkeen se on taas aika tiivistii kyljessä, no olen vähän sellainen vilukissa niin mikäpä siinä että se on lämpöpatterina. Voipii olla että en malta olla käymättä ultrassa, mutta vielä pitää ootella pari viikkoa.
Sitten vähän juttua myös Tootsiesta, välillä huolestuttaa että mummu jotenkin alkanut enemmän vanhentumaan/rauhoittumaan, no kohtahan on 15,5 v etappi saavutettu. Eilen oli kyllä kiva kun käytiin metsäkävelyllä ja laukkas menemään kovasti. Hyvin se seuraa että missä "mami" liikkuu, siitä huomaa ettei se halua yksin jäädä metsään, vaikkakin marjamättäät (vieläkin!!!) on kovasti kiinnostavia. Tänäänkin oli sitten kyläkävelyllä tosi reippaana, meni jopa hihnassa edelläkin, monesti pakkaa jo kävelemään pari askelta mun takana. Osaksi ehkä johtui siitä että kompanjooni Siiri pääsi pönkittämään (taas kerran) hieman isompaa egoaan kuin mitä ruumillinen koko on. Eli metsätiellä oli sellainen kelpparin kokoinen x-rotuinen koira irti, oman tonttinsa vieressä. Siiri hoksasi sen tietty ja päästi kunnon sarjan haukkua johon mummu sitten kans yhtyi. Niinpä vastapuolen koira luikahti nopeasti takaisin omalle pihalleen ja isännän jalkojen juureen. Terrieristi-pahikset taisivat kasvattaa mainettaan..... Ja olivat aika pollean näköisiä sen jälkeen ja Tootsiekin viipotti laukkaa eteenpäin häntä pysytyssä.
Lisäsin tuonne Siirin sivulle yhden näyttelyarvostelun ja tuonne kasvatus sivulle Aigosta videopätkän (joo kuvaaja ois pikkasen ehkä voinu zoomata koiraan).

maanantai 1. lokakuuta 2012

Astutus


Viikonloppuna meillä vieraili Hippu, siskon cairnterrieri. Sekä Siirillä että Hipulla on juoksu ja siinä kokeiltiin puolin ja toisin "asentoja". No se selvisi että Siirilläkin alkoi olla juoksu sillä mallilla että hänta taipui kovasti sivuun. Juoksu alkoi 21.9, joten olihan se aika alkaakin kuumimpien päivien lähestyä. Niinpä ajelimme eilen illalla Piteån Sikforsiin hakemaan valittua urosta Aigoa, lue Aigosta lisä välilehdeltä Kasvatus/uppfödning. Pikkaisen jänskätti että milla mallilla juoksu on ja onnistuuko tällä kertaa astutus, kun sitä jo kokeiltiin viime vuonna ja silloin ne eivät jäänneet kiinni. Kahvittelun jälkeen päästimme sitten nuoren parin yhteen ja kyllä Siiri oli valmis ja Aigolla kovasti hyppyhaluja, mutta kovasti olivat lyhyen tuntuisia yrityksiä. Tänä vuonna olimmekin päättäneet että kokeillaan uutta taktiikkaa ja otettiin Aigo meille mukaan. Katsotaan olisiko mitään eroa, kun se on kotonaan lauman nuorin ja siellä on toinen uroskin. No iltasella sitten yhdeksän jälkeen päästettiin pari taas yhteen kotipihalla, ja nopeat hommat jatkui, taskulamppujen valokiilassa. Naapureille saattaa kyllä näyttää ihmeelliseltä tämä touhu. No ei ollut sen kummempaa "yhteenottoa", joten mentiin nukkumaan. Yöllä mietitiytti kovasti että tuleehan niitä pentuja ja pitäisikö vaihtaa urosta ja voiko vaihtaa urosta? Ei menannut uni tulla enää kun heräsin aamuyöstä. Aamulla sitten ulos kun päivä valkeni ja muutaman yrityksen jälkeen sitten tapahtui sellainen lipsahdus että ne jäiväkin toisiinsa kiinni. Eli varmaan voi sanoa että tuon 12 minuutin kiinniolon jälkeen astutus on onnistunut. Jihuu tästä se alkaa, nyt vielä odotellaan toista kertaa. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä minkä luonteisia Mr Daddy Coolin ja Neiti Pippurisen jälkeläisistä tulisi.